Myönnetään tähän heti alkuun, että olin nuorempana hieman linkolalainen pessimistisessä ajattelutavassani maapallon tulevaisuudesta. Eräs lapsista kysyi aikoinaan, että mikä on ero ihmisen ja eläimen välillä. Kokeilkaa. Ei ole helppo vastata tähän. Kommunikaatio, ajattelu, työkalut, tunteet… Eläimillä on nämä kaikki käytössään. Varmasti on vielä paljon sellaistakin eläinten välistä käyttäytymistä mitä nykytiede ei ole vielä havainnut. Helsingin Sanomat ehdotti tähän pohdintaan kirjallisuutta. Itse mietin, että ihminen on ainoa laji (toistaiseksi) joka pystyy tuhoamaan planeetan. Se synkkyydestä.

Vanhempana olen pehmentänyt kantojani. Olen myös innolla ja uteliaana seurannut mitä kaikkea ihminen keksii – ei vain toistensa pään menoksi, vaan ilmaston, planeetan, ihmis-, eläin- ja kasvikunnan pelastamiseksi.

Mikromies (ks. edellinen artikkelini) on pirtissään todennut ongelmaksi sen, että ihmiset luulevat yhteen asiaan vaikutettuaan voivansa jatkaa elämäänsä samalla huolettomalla tavalla kuin aiemmin. Emme voi. Tarvitsemme syvällisiä muutoksia elämäntapaamme ja ne ovat vaikeita toteuttaa: kyse ei ole siis siitä, että eläisimme viikon tai kuukauden eri tavalla, vaan että pysyvästi käyttäytyisimme ja ajattelisimme eri tavalla. Elintapoihin ja ruokatottumuksiin vaikuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta onnistuu kyllä. Lisäapua maapallon tuhoutumisen aiheuttamaan ahdistukseen saamme Homo Sapiensin kekseliäisyydestä.

Montrealin pöytäkirjan CFC-sopimuksen toteutus onnistui. Mikä? Googlatkaa. Tämän sopimuksen seurauksena maapallon otsonikerros voi huomattavasti paremmin kuin viime vuosisadalla. Riittikö tämä? Ei. Hiilipäästöt saadaan kuriin vuoteen 2030 mennessä. Silloin on kaikki hyvin. Ei ole, ei riitä tämäkään. Ilmastokysymykset saadaan kyllä jotenkin ratkaistuiksi.

Niin, mutta entä meret? Meret muodostavat suuremman ekosysteemin ja niitä on saastutettu sumeilematta vuosisadat. Jos Golf-virran suunta muuttuu muovisaasteiden tai maanjäristyksen takia niin ilmaston lämpeneminen ei ole enää huolenaiheemme.  

Entäs väestönkasvu? Tänäänkin syntyi maailman 400.000 uutta asukasta jättämään hiilijalanjälkiä… Linkolalaisittain voisi jopa ajatella, että on niitä ilmastonmuutoksia ollut ennenkin: muistellaan vaikka Nooaa ja jääkautta.

Asiaan: pidän siis todella jännittävänä seurata mitä kaikkea ratkaisuja ihminen keksii pelastaakseen maapallon. Hopiasepät vieraili Biotalousinstituutissa Saarijärvellä loppukesästä. Instituutti sinänsä on kiehtova. Mitä kaikkea saadaankaan irti ”perinteisestä” maataloudesta: ilmansuojelua, säästöä ja liiketoimintaa, ratkaisuja mitä moninaisimpiin energia- ja tuotanto-ongelmiin. Kiehtovaa. Digikehityksen mahdollisuudet ovat Saarijärvellä myös täysillä mukana. Saarijärven kunta satsaa voimakkaasti mm. 5G:n tuloon. Hieno yhdistelmä innovointia!

Koska olen mikromies, niin otan tähän yhden kaikkein pienimmistä otuksista esimerkiksi: kärpäsen tai tarkemmin ilmaistuna Saarijärven Mustasotilaskärpäsen. Latinaksi Hermetia Illucens, tropiikista oleva kaveri.

Aloitan kuitenkin lehmistä. Viime aikoina on puhuttu paljon punaisesta lihasta ja sen syönnistä. On selvää, että karjan kasvattaminen on maailmanlaajuisesti tapahtunut luonnonvaraisten eläinten ja kasvien elintilan kustannuksella. Monokulttuuriset pellot vaativat myös paljon vettä ja ravinteita - jopa myrkkyjäkin. Pitää tietty muistaa, että jollakinhan on ihmiskunta ravittava. En mene tähän keskusteluun tällä kertaa.

Suomen Kuvalehden kesäkuun numerossa (24) on laaja artikkeli Lahja-nimisestä lehmästä. Lahja antaa 40 litraa maitoa päivässä, mutta päästää samalla yli 800 litraa metaania ja roisisti lantaa, melkein sata kiloa. Toisin kun luulin, niin 95% metaanista poistuu Lahjasta suun kautta ja vain 5% peräsuolesta.

Valiolla on käynnissä laaja, maailmanlaajuisestikin kiinnostava projekti, joka tutkii miten maidon hiilijalanjälki neutralisoidaan. Tässä haluan kuitenkin kirjoittaa biojätteestä. Suomessa kehitetään biokaasulaitosta, joka voisi hyödyntää sekä metaanin että lannan. Ajatus on hieno – metaani napataan navetasta ja voidaan polttaa hiilidioksidiksi. Lämpö kerätään talteen. Lehmien lannasta syntyy taas biopolttoainetta. Kuulostaa helpolta, mutta ei takuuvarmasti ole.

Yksi ongelma on myös bioenergialaitosten jäte. Sitä syntyy paljon, eikä sitä ole helppo hävittää. Biotalousinstituutissa on käynnissä minusta todella mielenkiintoinen projekti: siellä kasvatetaan mustasotilaskärpäsiä. Hanke on nimeltään VinsectS. Tavoitteena projektilla on kartoittaa hyönteistalouden mahdollisuudet Viitasaari-Saarijärvi seutukunnan alueella ja mahdollistaa nuorten yrittäjien osaaminen tulevaisuuden hyönteistaloudessa.

Hanketta varten on rakennettu hyönteiskontti, jossa kasvatetaan mustasotilaskärpäsen toukkia. Konttiin mahtuu 200.000 toukkaa, joita ruokitaan eri biojätteellä. Lämpötila (27 astetta) ja ilmankosteus (55-65%) toteutetaan ja kontrolloidaan automaattisesti. Kaikki tämä 12 neliömetrin kontissa. Tässä vaiheessa on pakko kertoa, että arvoisat Hopiaseppä-kollegani jättivät lähemmän tutustumisen konttiin hyvin lyhytaikaiseksi. Tuoksu oli aika…voimakas. Toukille on kokeiltu syöttää mm. lietettä, kalanperkeitä, tavallista biojätettä, kananlantaa ja höyheniä, perunoita – kaikki kelpaa.

Nämä toukat pystyvät siis myös hyödyntämään Lahja-lehmän lannan vielä sen jälkeen, kun siitä on tehty biopolttoainetta. Kärpäsen toukat kuoriutuvat aikuisiksi noin kolmen viikon jälkeen ja suorittavat asiaankuuluvat toimet toukkakannan jatkumiseksi. Biotalouden ja kiertotalouden perusmekanismit alkoivat hyvin konkretisoitua mielessäni. On kiehtovaa, miten ongelmia pystytään jo nyt ratkomaan erilaisilla lähestymistavoilla ja luovuudella.

Vaikka globaali ilmasto-ongelmaratkaisu on hyvin kiireellinen ja tämän sodan panokset ovat suuremmat kuin minkään muun, niin uskon että pienissä ja suurissa asioissa löydämme kyllä ratkaisuja. Kärpäset olivat vain yksi esimerkki tästä toivosta. Keksinnöillä ja tuotteilla on aina pitkä matka toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta muistellaanpa hieman vaikka penisilliinin historiaa. Biotalousinstituutissa tutkitaan toki paljon muutakin (LNKKI). Hyönteispuolella myös esimerkiksi sirkkoja.

Mainittakoon lopuksi eräs kiehtova mustasotilaskärpäs-ominaisuus: aikuisiksi kasvettuaan nämä kärpäset huijaavat ympäristöään. Niille kasvaa tuntosarvet, jotka erehdyttävästi muistuttavat ampiaisen vastaavia. Tämä on merkkinä siitä, että tätä oliota ei kannata lähestyä. Lisäksi kärpäset kasvattavat läpinäkyvän mahan. Tämä on merkki siitä, että näitä ruipeloita ei kannata syödä.

Varokaa: Mustasotilaskärpäset tulevat – ja pelastavat maailman (osaltaan)!

Mikko Norros on strategiatoimisto Hopiaseppien politiikan, EU:n ja mediasuhteiden senioriasiantuntija. Mikolla on ainutlaatuinen tausta viiden Suomen pääministerin strategisena viestijänä. Mikko pokkasi Vuoden Viestintäteko -palkinnon jo Suomen ensimmäisenä EU-puheenjohtajuuden viestinnästä vuonna 1999. Suomalaisen yhteiskunnan ja EU:n verkostot avaavat Mikolle laajat perspektiivit mm. kestävään kehitykseen, jota hän edistää myös puutarhaansa tonkiessaan. Sellaista kriisiä ei löydy, jota Mikko ei ole nähnyt - siksi osaamme auttaa myös niitä välttämään.