Yhdysvalloissa vietetään joka marraskuun neljäs torstai Thanksgiving Day’ta, jolloin muistellaan mistä ollaan kiitollisia. Mitäpä jos Suomessa marraskuun alkuun sijoittuva veropäivä olisikin oma kansallinen Kiitospäivämme? Sen sijaan, että se on kansallinen kateus- ja urkkimispäivä.

Suomi on harvinainen maa maailmassa, kun se julkaisee kaikkien verotiedot joka vuosi. Kannatan sinänsä avoimuutta. Jos tulotiedot eivät olisi julkisia, olisivatko veropetokset ja muut väärinkäytökset todennäköisempiä? Ehkä, ainakin tulojen salaaminen aiheuttaisi turhaa spekulaatiota ja epäilyksiä. On hienoa, että Suomessa ollaan edelläkävijöitä läpinäkyvyydessä.

Mutta vallan – kuten tässä tapauksessa medialla ja julkisilla keskustelijoilla on – kanssa kulkee käsi kädessä vastuu. Kuinka me tätä avoimuutta käytämme, kuinka vastuullisia me Suomessa olemme näiden tietojen kanssa?

Kummastelenkin median tapaa käsitellä asiaa. Jopa Yle kehottaa sensaatiohakuisesti: ”Katso suurituloisimpien lista”, puuttuu vain ”katso kuvat”. Puhumattakaan MTV:n otsikosta: ”Tienasiko naapurisi viime vuonna sinua enemmän? Näin selvität kenen tahansa verotiedot!”

Miksi lynkataan?

On yhteiskunnallisesti merkittävää tietää miten tässä maassa tienataan. Minua kiinnostavat esimerkiksi valtio-omisteisten pörssiyritysten johtajien tulot, jotka ovat karanneet aivan kohtuuttomuuksiin. Myös suuret linjat on hyvä analysoida, esim. paljonko parhaiten tienaavissa oli miehiä ja naisia, millä aloilla menee hyvin jne.. Yksittäisten tyyppien tulot eivät minua kiinnosta, muuten kuin että olen iloinen hyvin menestyneiden puolesta.

Yksityisyydensuojakin on hyvä muistaa tässä keskustelussa. Varsinkin heikommin toimeentulevien osalta voi kysyä, miksi heidänkin verotietonsa ovat julkisia. Ymmärrän toki, että kaikkien tulee olla samanarvoisia lain edessä, ja yleinen analysointi voisi vaikeutua jos kaikkien tietoja ei olisi helposti saatavilla. Mutta voimme kysyä mitä yhteiskunnallisesti merkittävää on siinä, että pääsee urkkimaan niitä naapurin tulotietoja? Tai naureskelemaan, kuinka huonosti sillä exällä nyt meneekään? Mitä hyvää tämä tuottaa?

Varsinkin median olisi syytä harrastaa vähintäänkin hienovaraisuutta niiden kohdalla, jolla edellinen vuosi ei mennyt ihan putkeen. Mutta päinvastoin, esimerkiksi julkisuuden henkilöitä käsittelevissä törkyjutuissa oikein mässätään, jos jollain on mennyt huonommin. Edellyttääkö heidän julkinen työnsä, että heidän tulojaan päivitellään? ”Viihdetaiteilija Vesa-Matti Loirin tulot notkahtivat” tai ”Monet julkkiskaunottaret elävät köyhyysrajan alapuolella” - miksi kirjoittaa tällaista?

Voi kun teitä rikkaita olisi enemmän!

Minusta on PELKÄSTÄÄN HIENOA, että joku on onnistunut rikastumaan tässä maassa, missä se tehdään aidosti monin tavoin hankalaksi. Chapeau!

Suomessa hyvin toimeentuleva ihmisiä on vähän, rikkaiden määrästä puhumattakaan. Elinkeinoelämän valtuuskunnan viimevuotisen julkaisun mukaan Suomen väestöstä vain 5,8 % eli noin 310 000 edustaa korkeatuloisia. Tässä korkeatuloisiksi laskettiin kaikki, joiden käytettävissä olevat rahatulot ovat yli 4066 euroa kuukaudessa – tässäkään ei siis puhuta edes kovin suurista tuloista. Pitkälti pääomatuloilla vaurastuneita superrikkaita Suomessa lienee vain noin 5 000 henkilöä.

Suomen rikkaat maksavat todella paljon veroja, joilla kustannetaan meidän kaikkien julkisia palvelujamme. Joku heittikin Twitterissä hyvän kommentin, että sen lisäksi, että julkaistaan paljonko on tienattu, voisi julkaista sen, paljonko on maksettu veroja. Juuri näin! Jottei totuus unohtuisi. Kuten Libera blogissaan muistuttaa, Veronmaksajain keskusliiton mukaan vuonna 2017 suomalaisten suurituloisin 0,6 % maksoi saman verran tuloveroja kuin pienituloisin 52,9 %.

Mutta miksi niin monella mm. medialla ja poliitikolla, on tarve kytätä suorastaan pahansuovasti näitä harvoja menestyjiä? Ja ruokkia sitä valitettavan perisuomalaista kateutta.

Ylen sivuilla oleva Aiju Salmisen sarjakuvakolumni ”Kun mikään ei riitä” on kerrassaan pöyristyttävä. Siinä ”raha-addiktio” rinnastetaan oikeisiin riippuvuusongelmiin ja sanotaan, että rikkaan kannattaa katsoa peiliin ja kysyä itseltään, olisiko vähemmän riittävästi.

Sekö on todellakin yhteiskuntamme ongelma, että rikkaat tienaavat liikaa?

Olisiko kiitoksen paikka?

Miksemme tämän lynkkausmentaliteetin sijaan keskittyisi siihen, kuinka tässä maassa menestyjiä voisi olla enemmän? Toisin kuin jotkut ilmeisesti luulevat, yhden vaurastuminen ei ole toiselta pois. Päinvastoin, se tuo kaikille lisää.

Voisimme aloittaa arvostamalla sitä, kuinka paljon menestyvät yritykset tuovat Suomeen verotuloja. Joskus poliittista keskustelua seuratessani tuntuu siltä, että verotulot kyllä kelpaavat, mutta muuten ymmärrystä yrityksille ei juuri tunnu löytyvän. Näin yrittäjinä olemme itsekin saaneet tutustua verottajaan myös työnantajan vinkkelistä ja täytyy sanoa, että voin suositella kaikkia niitä kokeilemaan yrittäjän arkea, jotka jotenkin paheksuvat joidenkin yrittäjien menestystä.

Mielelläni näkisin korkeassa asemassa olevien antavan kiitoksensa menestyville yksilöille ja yrityksille, näille yhteiskuntamme lahjoittajille. Mitäpä jos jatkossa veropäivä olisikin siis Suomen kansallinen Kiitospäivä?

Henna Hopia vastaa Hopiaseppien operatiivisesta toiminnasta ja tekee monipuolista asiakastyötä, varsinkin kirjoittaen ja vaikuttaen. Hennan tausta on politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa. Hän on aiemmin toiminut muun muassa EU-toimittajana, vierailevana tutkijana, viestintäpäällikkönä sekä poliittisena avustajana Euroopan parlamentissa ja eduskunnassa. Hennan intohimoja ovat muun muassa EU ja turvallisuuspolitiikka.