Mikromies (ks.edelliset juttuni) ihmettelee tänään diplomatiaa ja nimityksiä. Otan esimerkiksi pienen mikromaan: Suomen. Olemme pinta-alaltamme aika suuri, maantieteellinen sijaintimme on lisäksi mielenkiintoinen, idän ja lännen välinen EU-maa. Mutta väestöltämme olemme naurettavan pieni, viisimiljoonainen väestömme olisi kiinalaisittain keskikokokoisen kaupungin suuruinen. Silti: meillä on kansainvälistä vaikutusvaltaa – päämiehillämme on pääsy Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän neuvottelupöytiin. Pääsy näihin tulee osaamisestamme ja asenteestamme. Taitomme tulevat koulutuksesta.

Luonteeseemme kuuluu vielä eräs maailmalla harvinainen piirre. Vähättelemme itseämme ja saavutuksiamme. Jokaisen teini-ikäisen vanhempi kuulee vähän väliä tokaisun: ”Miksi aina minä?”. Tuntuu kuin Suomineito tokaisisi puolestaan: ”Miksen koskaan minä?”. Tämä tulee ilmi viimeaikaisissa nimityksissä.  Puhun komission nimittämisestä.

Alexander Stubb valittiin kaikista EU:n konservatiiveista toiseksi kärkiehdokkaaksi komission puheenjohtajuuskilpaan. Uskomaton saavutus. Johan alkoi vähättely Suomen lehdistössä: ei sitä kuitenkaan valita, ottivat vaan jonkun täyte-ehdokkaan, Stubbin pääministerikausi ei ollut mikään huippusuoritus. Mitä ihmettä? Emmekö voi hetkeksi pysähtyä ja olla iloisia ja ylpeitä?

Toisen kerran mikromies ihmetteli komissaarisalkkujen valintaa. Jutta Urpilaisesta tuli kansankielellä Afrikkakomissaari. Johan alkoi huuto: ei ole merkittävä salkku, Afrikkaa sitten vaan metsittämään, hyvät paikat kuten taloutta ja digimaailmaa koskevat menivät muille, ei tästä kummoista tule. No, salkku on budjettimielessä EU:n kolmanneksi suurin (maatalouden ja teollisuuden jälkeen). Lisäksi mainittu Afrikan metsittäminen voi olla yksi tärkeä tekijä ilmaston pelastamisessa. Afrikan ja koko kehitysyhteistyön arvo ja merkitys kasvaa koko ajan – myös puhtaasti business-mielessä. Voi meitä…

EU:ssa ei aina parasta nimitetä. Ei muuten muuallakaan. EU-asioissa ratkaisee koko, politiikka, asiayhteyden sopivuus ja oliiviöljy. Usein ajatellaan, että isot maat kuitenkin määräävät kaikesta. Tämä ei pidä paikkaansa. EU:ssa on eri ryhmittymiä eri asiayhteyksistä riippuen. Intressit ja osaaminen vaihtelevat. Maatalous, kalastus, aluetuet, digipolitiikka, pakolaiset, teollisuusintressit, puolustus jne. jakavat EU-maat eri leireihin.  Myös maantieteellinen akseli ja siitä johtuvat intressit tai historia leiriinnyttävät maita. Lisäksi esille tulee usein perustajamaa-käsite, kuutoset.

Oliiviöly? Vaatii hieman selittämistä. Isojen maiden juttuja. Kun aikoinaan pohdittiin jokaisen jäsenmaan äänimäärää Nizzan kokouksen yhteydessä, kysyi Helsingin Sanomien toimittaja Jyri Raivio silloiselta lähettiläältämme Antti Satulilta mistä on kyse, oli vastaus: oliiviöljystä.

Pysyvä edustajamme Satuli tarkoitti sitä, että koska maatalousbudjetti on EU:n merkittävin, haluavat oliiviöljymaat eli Välimeren maat säilyttää määräävän asemansa EU-päätöksissä. Hieman hämäävää, mutta totta. Suomen maatalous on aika pieni rikka koko EU:n maataloudessa. Meidän tulee varjella etujamme, mutta varsinaisen painavan sanan voimme sanoa niillä saroilla, joilla olemme vahvoilla: metsissä ja digiosaamisessa. Mainittakoon sivupolkuna, että Afrikan metsittäminen vaatii myös osaamista joka pohjoismaissa hallitaan.

Tärkeitä paikkoja on syytä tavoitella jatkossakin. Aina ei onnistu, mutta Suomelle ei ole häpeäksi, että ehdokkaamme ovat esillä. Joskus joudutaan tunnustamaan valtapelin realiteetit kuten äskettäin, kun Olli Rehniä ei valittu Kansainvälisen valuuttarahaston johtoon. Tappio on nieltävä, mutta voi olla iloinen ehdokkuudesta.

Diplomatian maailma on erikoinen ja monimutkainen. Kohteliaisuuksien ulkopuolella mikään ei unohdu. Tämä alkaa jo itsenäistyvien maiden tunnustamisesta. Mutta on hyvä olla esillä eri kansainvälisissä yhteyksissä, myös nimityksissä.

Ja Alexander Stubb? Nythän kävi niin, että kärkiehdokkaita ei edes kuunneltu komission nimittämisestä. Tavallaan huokaisin helpotuksesta. Jos Stubb olisi valittu kärkiehdokkaaksi ja koska varsinaisissa nimityksissä kärkiehdokkaat lakaistiin pöydältä niin meillä olisi syntynyt niin kova huuto, että EU:n kannatus olisi laskenut pohjalukemiin. Näin ei käynyt, EU:n suosio on noussut hieman.

Vielä yksi olennainen pointti suomalaisia mietityttämään: Jos Alex olisi EPP:n ehdokkaaksi valittu, hänet olisi ollut paljon vaikeampi sivuuttaa kuin lussukka Weber. Kenties siinä oli myös osasyy Weberin valintaan, laajalti suosittu Alex olisi ex-pääministerinä paininut aivan eri sarjassa.

Mikko Norros on strategiatoimisto Hopiaseppien politiikan, EU:n ja mediasuhteiden senioriasiantuntija. Mikolla on ainutlaatuinen tausta viiden Suomen pääministerin strategisena viestijänä. Mikko pokkasi Vuoden Viestintäteko -palkinnon Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuden viestinnästä vuonna 1999. Suomalaisen yhteiskunnan ja EU:n verkostot avaavat Mikolle laajat perspektiivit mm. kestävään kehitykseen, jota hän edistää myös puutarhaansa tonkiessaan. Sellaista kriisiä ei löydy, jota Mikko ei ole nähnyt - siksi osaamme auttaa myös niitä välttämään.