Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli tällä viikolla komissionsa ehdotetut jäsenet salkkujakoineen. Painopistealueet kuten ilmasto ja digitalisaatio näkyvät ehdotuksessa hyvin.

Jutta Urpilaisen salkusta on ehditty sanoa Suomessa jo paljonkin, kuten että se ei edusta raskasta lainsäädäntövaltaa. Komissaari ei voi kuitenkaan ”vetää kotiinpäin” eurooppalaisia lakeja alullepannessaan, vaan komissaarin tulee ajatella koko EU:n etua. Komissaarin kotitaustalla on toki merkitystä kyseiselle tehtävälle, mutta se on aivan eri asia kuin suora hyöty omalle kotimaalle.

Muutama nimityksiin kätkeytyvä tärkeä viesti komissaarien kotimaihin liittyen tulee eittämättä mieleen, kun uutta salkkujakoa tarkastelee. Mitä viestiä esimerkiksi Jutta Urpilaisen salkku voisi ilmentää? Ja onko se nyt kevyt vai ei?

Jotkut ovat olleet suorastaan pettyneitä, että Jutta Urpilaisesta ei tule talouskomissaaria. Totta, taloussalkku on tärkeä, mutta ensinnäkään edellisestä kerrasta kun se oli suomalaisen hallussa ei ole kovin pitkälti aikaa (Olli Rehn 2010–2014).

Toiseksi, komission kokoaminen on iso palapeli, johon vaikuttaa mm. maantiede, myös henkinen sellainen. Kaikki merkittävät salkut kun eivät voi mennä ns. pohjoiseen. Puheenjohtaja ja hiukan yksinkertaistaen kaksi tärkeintä varapuheenjohtajaa tulevat jo nyt pohjoisesta, ainakin mentaalisesti - Saksa (komission pj), Alankomaat (Frans Timmermans, ilmasto ja viherelvytys), sekä Tanska (Margrethe Vestager, digitalisaatio ja kilpailu). Myös rahoituspalveluista vastaava Latvian komissaari, keskustaoikeistolainen Valdis Dombrovskis, voitaneen laskea tähän joukkoon kuuluvaksi.

Viestit salkuissa

Niin, jos eivät ainakaan rahoitus- ja budjettiasiat tule olemaan eteläeurooppalaisten hallussa, niin monet muut talousasiat näillä näkymin tulevat. Mutta mikäpä olisi parempi tapa sitouttaa Italiakin talouskuriin kuin Italian oman Paolo Gentilonin johdolla? Toimin eurokriisin aikaan Brysselissä kirjeenvaihtajana ja muistan hyvin, kuinka Kreikka varsinkaan mutta myöskään Italia eivät kovin hyvillä mielin kuunnelleet ohjeistuksia suomalaiselta talouskomissaarilta. Seuraavan viiden vuoden aikana voi olla vaikeampi sanoa, että mitä se Bryssel määräilee, kun oma mies on komission viestiä välittämässä.

Mitä muita viestejä vilkkaalla mielikuvituksella varustettu ihminen voi salkuista keksiä? Esimerkiksi Irlannin Phil Hogan saanee kauppakomissaarina sopivasti hoitaakseen muun muassa Iso-Britannian ja EU:n väliset kauppasopimusasiat, jos Brexit joskus toteutuu. Ehkä tässä voi nähdä EU:n osoittavan tukeaan irlantilaisia kohtaan? Haluaisin ainakin ajatella niin. Ja onneksi tällekään asialle Boris Johnson ei voi yhtään mitään.

Virolaisesta Kadri Simsonista tulee energiakomissaari, jos hyvin käy. Tämä on myös ulkosuhteiden kannalta yksi tärkeimmistä salkuista, nimenomaan suhteessa Venäjään. Oliko joku syy, miksi salkkua ei saanut esimerkiksi kyproslainen eikä ranskalainen, vaan virolainen? Kysynpä vaan, tyytyväisenä. Baltian maat Viro etunenässä ovat olleet tiukkoina Venäjän suhteen, varsinkin energiapolitiikassa. Ja EU pyrkii vähentämään riippuvuuttaan Venäjän energiantuonnista. Syy: Venäjä käyttää energiaa valtapolitiikkansa välineenä.

Venäjä näkee keskinäisriippuvuudet esimerkiksi energiasektorilla eri tavoin kuin Eurooppa; Euroopassa yleisesti ajatellaan, että kansainväliset keskinäisriippuvuudet lisäävät kansojen välistä luottamusta ja yhteistyötä. Venäjällä ajatellaan, että sitä kautta voidaan synnyttää toiselle osapuolelle heikkouksia, joita voi sitten tarvittaessa hyväksikäyttää. Baltian maissa tämä Venäjän näkemys on ymmärretty, mutta valitettavasti esimerkiksi Suomessa juurikaan ei. Tietenkään en voi tietää, onko tällaista viestiä oikeasti kätkettynä Simsonin Samsoniteen, mutta ainakin pidän Euroopan ja Suomen kannalta todella hyvänä asiana, että jatkossa juurikin virolainen pitää huolta EU:n energialinjasta!

Ranskalainen Sylvie Goulard tulee vastaamaan komission elinkeinopolitiikasta ja sisämarkkinoista, sisältäen myös digitaaliset sisämarkkinat. Suomihan lobbasi vajaa vuosikymmen sitten Ranskan mukaansa edistämään EU:n digitaalisia sisämarkkinoita, joten tämä lienee meille ja koko EU:lle hyvä uutinen.

Sisämarkkinoiden ja digin yhteyteen sopivat mainiosti myös Goulardille tulevat puolustus- ja avaruusasiat; uuden pääosaston myötä komissio ottaa toivottavasti nyt tosissaan eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittämisen. von der Leyenin mukaan pääosastolla tullaan työskentelemään korkean teknologian kuten lennokkien ja tekoälyn kanssa – hiphei, musiikkia korvilleni! Uudenlaisiin uhkiin vastaamisessa onkin Euroopalla jo kiire. Kirjoitin mm. juuri tästä vajaa viisi vuotta sitten julkaisussani brysseliläiselle think tankille Martens Centrelle: Dawn of the Drones: Europe's Security Response to the Cyber Age.

Lisäksi Iso-Britannian uhatessa Brexitillä on Ranska aivan avainasemassa EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisessä, toki yhdessä Saksan kanssa. Eurooppalaisen puolustuksen ollessa lähellä ranskalaisten sydäntä lienee Goulardin salkulla vähintäänkin symbolinen arvo.

Miksi Urpilaisen salkku voi olla ”raskas”

EU:n kansainväliset kumppanuussuhteet on kokonaisuutena uusi salkku, joten emme edes vielä osaa arvioida kuinka merkittävä siitä saattaakaan muodostua. EU on ensinnäkin maailman suurin kehitysavun antaja, joten ihan jo kehypuolta ajatellen salkku ei ole ihan pikkujuttu. Mutta vieläkin tärkempänä, salkun pääkohde Afrikka nähdään nyt aiempaa enemmän ei vain apukohteena vaan investointikohteena, kauppakumppanina ja yhteistyömahdollisuutena.

Afrikka on tulevaisuuden manner – ehkä ainoa sellainen - ja eurooppalaisten on mahdollisuus luoda siellä merkittäviä win-win -tilanteita. Eurooppalaiset – kuten suomalaiset! – yritykset voivat saada jalansijaa ja saavuttaa menestystä siellä, sillä siellä jos missä on potentiaalia hyvinvoinnin ja talouskasvun luomiselle. Näin saadaan myös afrikkalaisten omaa osaamista ja yritystoimintaa nostettua, ja siten paikallisia elinoloja parannettua. Tällä on myönteisiä vaikutuksia luonnollisesti niin afrikkalaisille itselleen kuin meillekin. Kauppa on parasta kehitysyhteistyötä!

Toivon, että elintason nousun ja yleisen tietoisuuden kasvun myötä tytötkin saadaan kodeista kouluihin ja siten ehkä väestönkasvuakin hillittyä. Kun harvojen käsissä olevat luonnonvarat eivät olisi enää määräävä varallisuuden ja vallan lähde, voisi järjestelmien ajatella demokratisoituvan kuin itsestään. Ja kun afrikkalaiset yhteiskunnat vakaantuisivat, sotien ja konfliktien todennäköisyys laskisi, mikä vaikuttaisi Euroopan turvallisuuteen välittömän myönteisesti. Ja jos oma elinympäristö on lupaava tulevaisuuden suhteen varsinkin Afrikan nuorille miehille, myös massiivisten siirtolaisvirtojen todennäköisyys Eurooppaan laskisi.

Afrikka on myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta aivan olennainen manner ja Eurooppa voi olla tässä relevantti kumppani. Tästä esimerkkinä toimii pääministeri Juha Sipilän Afrikan metsittämisestä EU:lle tekemä ehdotus, jonka ideoinnissa Hopiasepät oli mukana ja jonka esitteli maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä EU-päättäjien Metsäakatemian yhteydessä vuosi sitten. EU-päättäjien Metsäakatemia ja itse metsittämisehdotus saanevat jatkoa vielä tämän syksyn aikana. Hopiasepät on mukana myös auttamassa suomalaisyrityksiä pääsemään Afrikan markkinoille strategisen analyysin ja strategisen viestinnän keinoin. Ole siis rohkeasti yhteydessä, mikäli yrityksesi mielii Afrikkaan!

Urpilaisen tulevaa salkkua onUroilais Suomessa mielestäni vähätelty, on ollut tärkeämpää olla pettyneitä suomalaiseen perikansalliseen tyyliin. Mutta kysykää vaan vaikka nousevalta suurvallalta Kiinalta, onko Afrikka tärkeä vai ei. Ja toisaalta kannattaa muistaa, että suurin investoija Afrikkaan on nytkin EU, eniten yksittäisenä maana investoi Ranska.

Urpilaisen salkun viesti lieneekin, että Afrikka on monin tavoin Euroopan kohtalon avain. Ja Urpilainen pääsee itse vaikuttamaan salkkunsa raskauteen paljonkin, sillä hän tulee kirjoittamaan sitä EU:n Afrikka-strategiaa, jota sitten pääsee itse toteuttamaan.

Paljon onnea siis Jutta Urpilaiselle mahdollisesti todella raskaastakin salkusta ja tsemppiä parlamenttikuulemisiin!

Henna Hopia vastaa Hopiaseppien operatiivisesta toiminnasta ja tekee monipuolista asiakastyötä, varsinkin kirjoittaen ja vaikuttaen. Hennan tausta on politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa. Hän on aiemmin toiminut muun muassa EU-toimittajana, vierailevana tutkijana, viestintäpäällikkönä sekä poliittisena avustajana Euroopan parlamentissa ja eduskunnassa. Hennan intohimoja ovat muun muassa EU ja turvallisuuspolitiikka.