Valmentamisessa ja johtamisessa tähdätään tuloksiin. Jukka Jalonen on tuonut Suomelle kolme MM-kultaa, joten Jalonen jos joku tietää mistä puhuu. Kysyin Jaloselta hänen oppiensa ydintä – kaikki kumpuaa luottamuksesta. Kuunneltuani heti sen jälkeen taas Brexit-käänteiden kakofoniaa aloin miettiä, miltä brittien eroprosessi näyttääkään hyvän johtamisen näkökulmasta, Jalosen oppeihin verrattuna. Tässä kolmen ulottuvuuden vertailu tuloksineen.

Voittava joukkue: Hyvät tekijät

Jukka Jalonen on nostattanut Suomessa kiekkohuuman tappiinsa jo kolmasti. Kahdesti miesten ja kerran riemukkaasti kotikisoissa nuorten MM-kullan merkeissä. Millainen on siis strategia, jolla voittava joukkue syntyy?

Jalosen vastaus on yksinkertainen: Hyvät tekijät. Pitää olla hyvät pelaajat, hyvät johtajat ja hyvä tiimihenki. Lähtökohtia ovat luottamus ja aktiivinen kommunikointi. Miltä siis näyttävät brittijoukkue ja EU-tiimi Jalosen vinkkelistä?

”Team Brexit”

Theresa May on ollut julkisuudessa miltei enemmän sylkykupin kuin pääministerin tehtävässä. May’tä ei pidä kohtuuttomasti syyttää, hän yritti vaikeassa tilanteessa kaikkensa. Lähtökohta vain oli äärimmäisen vaikea, ei surrealistisesta Brexit-hypetyksestä huolimatta vaan nimenomaan sen takia. Kun haavekuva lopputuloksesta ei millään voi toteutua, on karmea antikliimaksi väistämätön.

Juuri tästä syystä konservatiivien parhaat kyvyt eivät May’n hallitukseen lähteneet. Hallitukseen siksi päässeistä surkeista suorittajista hyvä esimerkki on nyt jo pääministeriksi noussut Boris Johnson. Johnson ei saanut ulkoministerinä aikaan kuin viattoman brittinaisen joutumisen vankilaan Iranissa, Johnsonin varomattomien puheiden takia.

Silti May’n pääministerikauden ällistyttävimmästä Brexit-limbosta vastasi nykyinen ulkoministeri Dominic Raab. Toimittuaan jo hyvän aikaa nimenomaan Brexitistä vastaavana ministerinä Raab totesi kokeneensa yllätyksenä, että Dover-Calais -reitti kanaalin yli on koko brittikaupan solmukohta. Tämä vastaa suunnilleen sitä, että Suomessa ulkomaankauppaministeri toteaisi tulleen yllätyksenä, että viennistämme 80% toteutuu meritse. Siis käsittämätöntä tietämättömyyttä.

Vastaavia esimerkkejä riittäisi paljon, mutta yhteenveto riittänee: May’n hallitukseen kuopaistiin aivan muita kuin parhaat kyvyt. Jos mahdollista, Johnson on laittanut vielä huonommaksi. Entäpä vastapuoli?

”Équipe UE”

Kun vuoden 2016 jälkipuoliskolla brittien puolella kanaalia vielä kiereskeltiin Brexit-hurmiossa, EU:ssa valmistauduttiin täyttä päätä. Brysselissä ymmärrettiin, että vaikeita neuvotteluja johtamaan piti saada erityisen pätevä henkilö. Siksi tehtävään pyydettiin äärimmäisen kokenut ja osaava moninkertainen ministeri EU-komissaari, ranskalainen Michel Barnier.

Barnier aloitti työn välittömästi ja kiersi EU-pääkaupungit läpi, rakentaen syvän luottamuksen kaikkien EU-johtajien kanssa. Tämän luottamuksen varaan Barnier sai itselleen vahvan mandaatin. Barnier on saanut neuvotella rauhassa ilman EU-johtajien sooloilua, nojaten sekä kaikkien 27 muun EU-maan että EU-instituutioiden tukeen.

Epäilen, että Barnier on lainannut Jalosen oppeja! Hän nimittäin rakensi neuvotteluja varten EU:lle ennennäkemättömän avoimen ja aktiivisen viestintästrategian: Kaikki EU:n kannat ja neuvottelutavoitteet on kerrottu julki välittömästi, kun ne ovat valmistuneet. Mitään salaisuuksia ei ole haudottu, salaisia neuvotteluja ei ole käyty. Tämä on sulkenut pois kaikki brittien yritykset lyödä kiilaa yhteiseen EU-rintamaan.

Barnier myös rakensi itselleen huippuluokan tiimin. Neuvotteluihin itse osallistuvien tahojen mukaan Barnier valitsi joukkueeseensa yksinkertaisesti, parhaat kyvyt.

Lopputulos: Team Brexit - Équipe UE 0-6. (UE ei ole kirjoitusvirhe, ranskaksi EU on UE!)

Hyvä johtaja

Jalonen kertoo, että hyväksi johtajaksi kasvetaan. Pitää kehittyä, arvostaa ja kunnioittaa muita. Kuunteleminen on tärkeää. On osattava tehdä päätöksiä, mutta oltava myös helläkätinen ja huomioitava muiden tunteet. Empatiaa siis tarvitaan, vaikka pitää olla nälkä tehdä paremmin.

Team Brexit

Jos arvioimme taas ensin May’tä, niin yrittämisen puutteesta häntä ei voi syyttää. May kokeili kaikki temput, joilla EU-maat olisi voinut usuttaa toisiaan vastaan, jotta brittien neuvotteluasema olisi kohentunut. Kun tämä ei onnistunut, hän alkoi pikku hiljaa tosissaan neuvotella, ja lopulta tunnusti tosiasiat: Ottaen huomioon brittien itse itselleen asemat epäedulliset reunaehdot ja EU:n selkeät lähtökohdat, yhdessä neuvoteltu Withdrawal Act oli paras mahdollinen lopputulos.

Samalla Withdrawal Act tosin oli myös huono lopputulos, koska se ei Britanniassa tyydyttänyt kompromissihakuisuudessaan oikeastaan ketään.

Surullista tässä on se, että lopputuloksen huonous briteille oli pääteltävissä ja siksi EU-johtajien tiedossa jo alun perin: EU:n legitiimit vaatimukset huomioiden, brittien ei ollut mahdollista saada parempaa sopimusta. Miksi? Koska paras sopimus briteille on heidän nyt voimassa oleva oma EU-jäsenyytensä, johon heidän aiemmat – kyvykkäämmät – johtajansa ovat onnistuneet neuvottelemaan erittäin edulliset ehdot.

Vielä surullisempaa on se, että kansaa ei edes haluta kuunnella. Vaikka ”Will of the People” on Brexit-fanaatikkojen vakioslogan, totuus on päinvastainen. Yleinen mielipide on ajat sitten kääntynyt Brexitiä vastaan. Lähinnä vain finanssispekulantteja hyödyttävä no deal, jota brexiteerit nyt käsittämättömästi hehkuttavat, on surkea vaihtoehto, jota ei kukaan vuoden 2016 kansanäänestyksessä kannattanut. Miten olisi voinut, kun huippuhyvän erosopimuksen piti olla käytännössä vain ilmoitusasia?

Kun neuvotteluissa onkin käynyt täysin toisin, harhaanjohdettujen kansalaisten muuttunut mielipidettä ei enää halutakaan kuunnella uuden kansanäänestyksen kautta. Vaikka 6 miljoonaa brittiä on sitä kirjallisesti vaatinut, ja brittien enemmistö vastustaa nyt Brexitiä.

Kunnioituksesta ei ole tietoakaan. Faktoja suorastaan halveksitaan. Sen sijaan, että rakennettaisiin yhdessä joukkuetta ja tiimihenkeä, toimitaan päinvastoin. Lopputuloksena saattaa olla jopa Yhdistyneen kuningaskunnan kutistuminen Englanniksi, kun niin skotit, walesiläiset kuin pohjoisirlantilaisetkin alkavat saada tarpeekseen.

Équipe UE

EU on Brexit-myötä ymmärtänyt paremman yhteistyön merkityksen. Brexit on tiivistänyt EU:ta. Aivan huippuhyvä kehitys on se, että myös EU-tiimin kannattajat – 500 miljoonaa EU-kansalaista, britit mukaan lukien – ovat innostuneet EU:sta entistä enemmän. Barometrit kertovat EU:n suosion selvästä kasvusta, kun Brexit on monin tavoin paljastanut EU-vastustajien puheiden onttouden ja usein suoran valheellisuuden. Kummasti on erointo Suomessakin vaimentunut…

EU-johtajat ovat myös ymmärtäneet, että kansalaisille on kommunikoitavat EU:n hyödyt paremmin. Tässä on toki todella paljon tehtävää, mutta paradoksaalista kyllä, Brexit on tehnyt monessa suhteessa EU:n sisäiselle keskustelulle palveluksen. Kansalaisia on kuunneltava, ja keskustelua on käytävä.

Lopputulos: Team Brexit - Équipe UE 0-6.

Tärkeintä? Luottamus

Jalosen mukaan yksi on ylitse muiden: Luottamus.

Team Brexit

Kun pääministeri uhkaa jatkuvasti rikkoa lakia, on luottamus melko vähissä. Boris Johnson on hävinnyt toistaiseksi kaikki äänestykset parlamentissa. Johnsonin junailema brittiparlamentin jäädytys on todettu Britannian korkeimmassa oikeudessa laittomaksi. Parlamentti ei siis luota pääministeriin, pääministeri ei luota parlamenttiin, korkein oikeus ei luota pääministeriin eikä pääministeri korkeimpaan oikeuteen. Johnsonhan on todennut oikeuden olevan väärässä.

Kansan muuttunut mielipide kelpaa Johnsonille mitattavaksi vain vallan eli parlamenttivaalien kautta, muttei missään tapauksessa uuden kansanäänestyksen muodossa. Pääministeri ei siis luota myöskään kansaan. Puolueiden keskinäinen luottamus on nollissa.

Yhteensummaten, kukaan ei enää luota Britanniassa kehenkään. Miten sen varaan voi rakentaa mitään hyvää?

Joihinkin hienoihin suorituksiin on pystytty, mutta niistä ovat vastanneet Brexitin ja erityisesti kovan Brexitin vastustajat parlamentissa. Johnsonin omat saavutukset on nopeasti listattu: Niitä ei ole.

Équipe UE

EU:n onnistuminen Brexit-neuvotteluissa on perustunut juuri keskinäiseen luottamukseen. EU-maat ovat myös antaneet pääneuvottelija Barnierille juuri sen avun ja tuen, jonka varassa hän on yhteistä etua ajanut.

Auttavaa kättä tarjottiin useaan otteeseen myös May’lle. May’n annettiin mm. esitellä kotiyleisölleen erokorvauksen loppusumma briteille edullisemmassa valossa, vaikka tosiasiassa erokorvaus asettui EU:n tavoitteiden mukaisesti.

EU olisi monessa asiassa voinut vedättää brittejä paljon tiukemmalle ja ikävämmin. Tätä ei ole kuitenkaan Brysselissä haluttu, koska britit ovat kuitenkin – ainakin toistaiseksi – periaatteessa ystävällismielinen jäsenmaa. Luottamusta on siis haluttu pitää yllä myös brittien suuntaan.

Lopputulos: Team Brexit - Équipe UE 0-6.

Entä yhteenlaskien, onko lopputulos 0-18 EU:lle? Ei tietenkään. Brexit on aiheuttanut paljon tuhoa, eikä brittien taantumisen todellisuudesta erkaantuneeseen mutapainiin pitäisi ilahduttaa ketään. Silti EU on onnistunut – kiitos hyvän johtamisen – neuvotteluissa paljon paremmin. Ainakin se 6-0.

Tuomaripeliä? Kyllä, luonnollisesti kannatan yhteistyötä ja yhteisen edun ajamista, kaikkien osapuolten win-win -asetelmaa. Siitähän EU:ssa on kyse.

Ja Jalosen johtamisopeille tuomitaan se 18-0, yli-yli-ylivoimainen selkävoitto Team Brexitin kouho-opeista. Brexit-opeilla ei MM-kultaa ikinä voitettaisi.

Hopiaseppien toimitusjohtaja Jussi Seppälä on viime vuodet perehtynyt erityisesti teolliseen innovointiin ja ohjelmistoalan kehitykseen. EU:n kehitystä Jussi on analysoinut työkseen koko Suomen EU-jäsenyyden ajan mm. Yleisradion EU-kirjeenvaihtajana ja ulkoministeriön EU-lehdistöneuvoksena Brysselissä. Jussin valtteja on uusien innovatiivisten liiketoimintamallien ja hankkeiden kehittäminen, niitä on päätynyt korkean profiilin asiakkuuksien kautta sekä Suomen että EU:n agendalle. Tunnuslause "Relevanssia positiivisesti" tiivistää olennaisen: Asiakkaamme profiloituvat merkittävillä teoilla.