Elämän saa laulattamaan, tai ex-ruutunarsistin lyhyt ruumiinavaus

12.01.2017 - Jussi Seppälä

Toissayönä oli pakko nousta pikkutunteina sängystä. Idea oli niin voimallinen, ettei se antanut rauhaa. Idean yksityiskohdilla ei ole merkitystä, vain sen voimallisuudella.

Olin yhtä aikaa innoissani ja samalla hiukan huolissani. En ollut varma arvostaisiko asiakaskin epätavallista lähestysmistapaamme tärkeään asiaan. Hengittelin huoleni hiljaiseksi ja päätin luottaa intuitioon.

Pelosta voi luopua päättämällä luopua. Jo päätöksestä tulee levollinen, myönteisesti latautunut olo. Ennen en olisi osannut.

Eilinen meni meiltä viimeistellessä isoa asiakokonaisuutta uuden idean mukaiseen tekniseen muotoon. Pienetkin asiat ovat tärkeitä. Lisävaiva ja huolellisuus palkitsevat varmuudella siitä, että oma suhtautuminen työhön on kohdallaan. Eli huomio ei ole omassa itsessä.

Aitoa kunnioitusta osoitetaan, kun toisen ihmisen asiat menevät tärkeysjärjestyksessä heittäen ohi omien mieltymysten. Taannoin journalistin roolissa rakastin aivan liikaa omia kovia, politiikkaa toisinaan kuohuttaneita (ainakin niin oli kutkuttavaa ajatella) uutisiani. Diagnoosi: Vähintään keskivaikea ruutunarsismi. Myöhästyneet pahoitteluni kaikille!

Silloin en olisi ikinä uskonut, miten paljon iloa asiakastyössä voi saada siitä, että tekee toisen ihmisen hänen tärkeässä asiassaan tyytyväiseksi. Luultavasti olisin suhtautunut sellaisesta keskustelemiseenkin perin kyynisesti, kuten minulla aiemmin aivan liian usein oli tapana.

Kuvittelin, että lähtökohtainen kriittisyys oli jollain tapaa suurempi arvo kuin se, että joku pyrkii olemaan toiselle tai toisille hyödyksi. En kuvittele enää.

Tänä aamulla meillä oli jälleen lyhyeksi jääneen yön jälkeen vuorossa se tärkeä palaveri, johon olin edellisyönä herännyt uuden tulokulman kanssa. Kuten tietysti jo arvasitte, tapaamisemme meni mainiosti – pitkään tehty työ kannatti, uuden ideatwistin siivittämänä.

Kun tulin kotiin, aloin laulaa. En siksi, että tänään oli hyvä päivä. Vaan siksi, että haluan tehdä hyvän huomisestakin. Senkin voi päättää, ja se saa laulattamaan.